24.7.2026
JRC:n selvitys: Muovipakkausten määrä kasvaa Euroopassa – Suomi erottuu materiaalivalinnoillaan
Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (JRC) on julkaissut uuden selvityksen pakkausten markkinoille saattamisesta EU:ssa. Selvityksen tavoitteena on tukea jäsenmaiden pakkausraportointia ja tarjota vertailupohjaa PPWR-asetuksen mukaisten raportointivelvoitteiden ja kierrätystavoitteiden seurantaan. JRC kertoo käyttävänsä mallia myös jäsenmaiden toimittamien pakkausmäärätietojen vertailussa ja arvioinnissa.
Selvityksen mukaan pakkausten kokonaismäärät ovat EU:ssa pysyneet viimeisen noin 15 vuoden aikana melko vakaina, mutta yhden materiaalin käyttö on kasvanut selvästi: muovin. Muovipakkausten määrä kasvoi vuosina 2011–2025 noin 11 prosenttia, kun muiden materiaalien käyttö pysyi pääosin ennallaan tai vaihteli vain hieman.
Muovi jatkaa kasvuaan
JRC arvioi, että vuonna 2024 tarkasteltujen EU-maiden markkinoille saatettiin yhteensä noin 42,8 miljoonaa tonnia pakkauksia. Tästä muovipakkausten osuus oli 5,9 miljoonaa tonnia eli keskimäärin lähes 14 kiloa asukasta kohden vuodessa.
Muovin käyttö vaihtelee kuitenkin huomattavasti jäsenmaiden välillä. Selvityksen mukaan pienin määrä oli Ruotsissa, noin 8 kg asukasta kohden, kun Saksassa vastaava määrä oli lähes 16 kg.
Suomi kuuluu muovin käytössä pohjoismaiseen ryhmään
Selvityksen mukaan Suomessa elintarvike- ja juomapakkausten muovimäärä oli vuonna 2024 noin 51 000 tonnia. Mielenkiintoista on erityisesti materiaalijakauma. Useimmissa Euroopan maissa PET on selvästi yleisin pakkausmuovi, mutta Suomessa suurin muovimateriaali on polypropeeni (PP). Suomessa
- PP:n osuus oli noin 59 %
- PET:n osuus noin 38 %
- muiden muovien osuudet jäivät selvästi pienemmiksi.
JRC:n mukaan Suomi kuuluu yhdessä Ruotsin, Alankomaiden ja Irlannin kanssa harvoihin maihin, joissa PP:n käyttö ylittää PET:n. Useimmissa muissa jäsenmaissa PET on vallitseva pakkausmuovi erityisesti juomapakkausten suuren määrän vuoksi.
Tuloksia kannattaa tulkita varovaisesti
Vaikka selvitys tarjoaa kiinnostavan näkymän pakkausmarkkinoihin, sen lukuja ei pidä sekoittaa virallisiin tuottajavastuuraportteihin.
JRC:n malli perustuu Euromonitorin kuluttajapakkausaineistoihin ja kattaa arviolta noin 75 prosenttia Euroopan kuluttajapakkausmarkkinoista. Lisäksi aineistosta puuttuvat kokonaan useat tuoretuoteryhmät, kuten tuoreet hedelmät, vihannekset, kala, liha ja kananmunat.
Erityisen tärkeä huomio pakkausalan näkökulmasta on se, että selvitys sisältää vain myynti- ja ryhmäpakkauksia. Kuljetuspakkaukset eivät kuulu tarkasteluun lainkaan.
Tämän vuoksi esimerkiksi paperi- ja kartonkipakkausten todellinen merkitys koko pakkausjärjestelmässä on käytännössä huomattavasti suurempi kuin mitä selvityksen luvut antavat ymmärtää.
Materiaalien välinen kilpailu jatkuu
JRC tarkasteli myös pakkausmateriaalien muutoksia eri maissa. Tulokset osoittavat, että materiaalivalinnat kehittyvät eri suuntiin eri markkinoilla.
Esimerkiksi Italiassa pullovesipakkauksissa PET on korvannut lasia, kun taas Bulgariassa kehitys on ollut päinvastainen. Ranskassa maidon pakkauksissa PET on kasvattanut osuuttaan nestekartongin ja HDPE-pullojen kustannuksella.
Tutkijat kuitenkin korostavat, että kyse ei aina ole suorasta materiaalien korvaamisesta. Taustalla voivat olla myös kuluttajien muuttuneet ostotottumukset, tuoteryhmien kasvu tai esimerkiksi premium-tuotteiden yleistyminen.
Miksi selvitys tehtiin?
Selvityksen varsinainen tarkoitus liittyy PPWR-asetuksen toimeenpanoon.
Jäsenmaiden on raportoitava komissiolle markkinoille saatettujen pakkausten määriä ja kierrätystuloksia. JRC on kehittänyt mallin työkaluksi, jonka avulla voidaan arvioida, ovatko jäsenmaiden raportoidut tiedot uskottavia ja vertailukelpoisia. Lisäksi mallia voidaan käyttää silloin, kun yksityiskohtaista pakkausdataa ei ole saatavilla.
Toisin sanoen kyse ei ole niinkään markkinatutkimuksesta vaan EU:n raportointi- ja valvontajärjestelmää tukevasta työkalusta.
Mitä tästä voidaan päätellä?
Selvityksen kiinnostavin viesti on se, että muovipakkausten määrä ei ole Euroopassa vähentynyt vaan kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana. Tämä selittää osaltaan, miksi PPWR-asetuksessa painotetaan pakkausjätteen synnyn ehkäisyä, uudelleenkäyttöä ja materiaalitehokkuutta.
Suomen näkökulmasta erityisen mielenkiintoista on poikkeava materiaalirakenne. Siinä missä monissa Euroopan maissa PET hallitsee pakkausmarkkinoita, Suomessa korostuu polypropeenin käyttö. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että selvitys ei kuvaa koko pakkausmarkkinaa eikä esimerkiksi kuljetuspakkauksia, joiden merkitys suomalaiselle pakkausteollisuudelle ja erityisesti paperikuitupohjaisille pakkauksille on huomattava.
JRC:n koko selvitys on luettavissa tästä.